• På svenska
  • In English
  • Auf Deutsch
EtusivuSuomeksiTietoa SonkajärvestäSonkajärven kylätKoirakosken seutu
Koirakosken seutu
HISTORIAA

Koirakosken nimi on tarun mukaan tullut siitä, kun Tuovisen veljekset Harvan Tuovilasta kulkivat rakentamassa ja kaskeamassa Vehmasjärven Tuovilaa ja heiltä putosi koira veneestä koskeen ja hukkui - liekö ollut puu poikittain koskessa. Siitä nimi koskelle.

Koirakoski.jpg

Maiseman historia

Kyläyhdistyksen toiminta-alue koostuu osalta Hernejärven ja Rutakon kylistä, Sonkajärven itäiseltä alueelta. Alueeseen jää osa Sälevän järvestä ja Luomasen järvi kokonaisuudessaan. Luomanen on ainoa suurempi säännöstelemätön järvi Sonkajärvellä. Aikoinaan molemmat järvet ovat olleet vain muutaman metrin korkeuserolla toisistaan ja kapeimmalta kohdaltaan muutamien satojen metrien maakannaksen erottamina. Sälevän laskemisen jälkeen veden korkeus ero on 3,2m ja pienin maaleveys on n. 1,1km.

Sälevä.jpg

Härkinjärvet ja joki. Luomasen pohjoisosa ja Luomajoki, Nurmijokeen saakka rajaavat Rutakon alueen itä – ja pohjoispuolella. Eteläinen ja läntinen alue kuuluu Hernejärveen. Aikoinaan alueet ovat olleet joko Rutakkolaisten ja Hernejärveläisten ”alusmaita” ja sen vuoksi näitä ”veteenpiirrettyjä” viivoja tänäkin päivänä tarkasti seurataan.

Jääkausi on jättänyt maisemiin ja varsinkin järviin omat merkkinsä. Järvet ja harjut ovat pääosin jäiden kulkusuunnassa kaakosta-luoteeseen. Varsinkin Luomasen järvessä sen huomaa etelä-kaakkoon pistävistä karikkoisista niemien ja saarien kärjistä ja kivisemmästä pohjois-luode rannasta. Varsinaisia sorapaikkojakaan ei löydy kuin muutaman kilometrin päästä järvestä pohjoiseen. Molemmat järvet kuuluvat Nurmijoen reittiin ja Koirakoski saa vetensä pääosin Sotkamosta tulevista vesistä, mutta osa myös Luomasesta, viidestä muusta järvestä ja n. kymmenestä lammesta joiden vesi laskee Luomaseen.

Luomajoki on vain 3 km pituinen, rauhallisesti virtaava joki. Yhtymäpaikka Nurmijokeen on Jokihaara- nimisessä paikassa. Jokea myöten matkaa Koirakoskelle tulee noin 6 km.

Luomanen on n. 9,5 km pitkä ja leveimmältä kohdaltaan 2,2 km leveä, kapeimmillaan leveys on vain 100m. Keskisyvyys on n. 3m. Mynninlahden syväys on 12m ja pohjoispäässä Salakkasyvä 14m. Saaria on 16 kpl, niistä suurimmat Murtosaari ja Ruotinsaari n. 4ha molemmat. Luomanen oli luonnonkaunis, karu, viimeinen tai eteläisin ”lapinjärvi”. Ennen sotia kalaa oli runsaasti mm. siikaa ja muikkua. Valitettavasti yläpuoliset ja Luomasta ympäröivät suo-ojitukset lisäsivät ravinteita, humusta, elohopeaa ja muita myrkkyjä järveen niin paljon, että arvokalat ja osin muukin kalakanta hävisivät. Lisäksi tulivat vielä rantametsien avohakkuut ja lannoitukset lentokoneilla.

Kyläkirjassa ”Närelenkki” s. 231 ”Kansanmuistannaisia Vanhan vihan” ajoilta mainitaan Luomasen saarista Saunasaari. Venäläiset tuossa kertomuksessa lienevät karjalaisia ja ruotsalaiset savolaisia. Saunasaaren mainitaan haudatun venäläisiä ja saaresta on myöhempinä aikoina löydetty luita. ”Hautoja” on muissakin saarissa, tosin osa varmuudella nk. naurishautoja. Seudulla lienee ollut kuultujen tarinoiden perusteella jonkinlainen sairaalasaari tai sidontapaikka haavoittuneille ruotsalaisille.  ”Hautoja” on lisäksi myös Isossa Murtosaaressa, mutta saaren nimi ei viitanne mihinkään rintaman murtumiseen vaan Ison ja Pienen Murtosaaren väli on selvä murtumakohta. Joko maa ei ole jäiden alta noussut tarpeeksi tai sitten on tapahtunut pieni notkahdus. Saarten väli on selvä peilikuva ja kuivina kesinä on tuo n. 10m salmi kuivaa maata.

RAKENNUSTEN HISTORIA
 
Vehmasjärven koulu

Koulutontti ostettiin Tuoviselta ja rakennus valmistui v. 1914 rakennusmestari O. Sonnisen piirustusten mukaan. Koulurakennus tehtiin kiilakiviperustukselle, sen länsisivulla oli poikkipääty. Sisäänkäynnit olivat poikkipäädyn ja rungon luoteisessa kulmassa ja eteläpäädyssä.

Talon hirsirunko oli vuorattu keltaiseksi maalatulla laudoituksella. Alakerrassa oli alun perin oppilaseteinen, kaksi luokkahuonetta ja keittiö sekä kolmihuoneinen opettajan asunto. Yläkerrassa oli kaksi huonetta oppilasasuntoina. Koulu lakkautettiin ja liitettiin Koirakosken ”tytärkouluun” v. 1967. Koulu oli sen jälkeen asuinkäytössä ja paloi v. 2002.

Tuovila

Vehmasjärven Tuovilaa, Vehmasjärven länsipuolella pidetään Tuovisten suvun kantapaikkana Sonkajärvellä. Paikalla on asuttu 1600-luvulta lähtien. Nykyinen asuinrakennus on valmistunut 1900-luvun alussa. Tuovilassa on harjoitettu kestikievaritoimintaa vielä 1900-luvun alussa. Nykyisten omistajien haltuun Tuovila on siirtynyt v. 1938.

Saarimäki

Saarimäki Vehmasjärven itäpuolella on ollut aikaisemmin Tuovisten suvun asuttama. Maat ovat kuuluneet Hackmanin metsäyhtiölle, joka myi ne työntekijälleen Juho Puustiselle. Saarimäen asuinrakennuksen pirttipääty on rakennettu v. 1895. Juho Puustinen asettui asumaan paikalle 1890-lvun lopulla.

Uittola (Honkapirtti)

Koirakoskella A. Ahlström Oyj:n työntekijöilleen rakentama asuinrakennus. Asuinrakennus lienee valmistunut 1930-luvun lopulla. Eteläpäädyssä on ollut työntekijöiden asuntona käytetty pirtti ja pohjoispäädyssä työnjohtajan as unto. Rakennusta on käytetty metsätyömiesten asuntona vielä 1960-luvulla. Sen jälkeen se on ollut A. Ahlström Oyj:n metsästysseuran käytössä. Uittolan pirtissä pidettiin myös koulua ennen varsinaisen koulurakennuksen valmistumista. Nykyisin Uittola on yksityisen omistuksessa.

Koirakosken koulu

Koulun alkamisjuhla pidettiin Koirakoskella 12.10.1947, koulua pidettiin ennen varsinaisen koulurakennuksen saamista kauppias Kettusen talossa, Uittolassa ja terveystalolla. Koirakosken koulurakennuksen vihkijäisjuhla pidettiin 6.12.1955. Aluksi koulu toimi yksiopettajaisena ja v. 1959 alusta kaksiopettajaisena. 1960-luvulla Koirakoski jäi laajan alueen ainoaksi kouluksi kun Vehmasjärven, Nurmijoen, Honkasalmen ja Sälevän koulupiirit oli lakkautettu. Pisimpään koululla toimivat opettajina Anna-Liisa Komulainen vuosina 1957–1983 ja Toivo Harmoinen vuosina 1960–1992. Kansakoulusta peruskouluun siirryttiin v. 1973 ja koulu lakkautettiin v. 1998. Koulun lakattua ei toiminta koululla päättynyt vaan nykyisin siinä toimii yksityinen palvelukoti.

Koirakosken terveystalo

Sotavuosien jälkeen Sonkajärven kunta rakensi Koirakoskelle ns. terveystalon Ruotsalaisen kummikuntalahjoituksen myötävaikutuksella. Yläkertaan tuli sairaanhoitajalle huoneet, alakertaan vastaanottotilat. Ensimmäinen sairaanhoitaja oli Martta Huntus. Nykyisin rakennus on yksityisen omistuksessa asuinkäytössä.