Elämää Patarissa
Patari keskeisen sijaintinsa vuoksi toimi vuosikymmenet
monenlaisena kokoontumispaikkana. Matkusjoen lainakirjastoa, joka
perustettiin vuonna 1914, pidettiin Patarissa. Kirjasto toimi sotavuosiin asti. Tosin sen käyttö oli vähentynyt jo 1930-luvulla, kun
Mansikkavirran koulu sai oman lainakirjaston. Juuvelin tekemän
kirjakaapin laudat ja joitakin lainakirjaston kirjoja on vielä jäljellä
Patarissa. Kuvannee Mansikkavirtaa vankkana maatalouskylänä se, että
harvoja säilyneitä kirjoja ovat ”Maahengen ja kotitalouden kirja” sekä
”Lyhyt lypsykarjan hoito-oppi”.
Mansikkavirran koulun veistotunnit pidettiin vanhan koulun aikaan
Patarin tuvassa. Kerrotaan yhden puutyön opettajan istuneen tuntien
aikana kiikkustuolissa taloon tilattua Nyyrikkiä lukien ja oppilaiden
opastuksen jääneen usein talon miesväen huoleksi. Toinen opettaja
puolestaan saattoi pienessä maistissa antaa oppilaille ohjeita, joiden
mukaan tehtyä työtä seuraavalla kerralla suureen ääneen ihmetteli.
Veistonopettajien leväperäisistä työtavoista tuskin kerrottiin koulun
varsinaiselle opettajalle, Hanna Kämäräiselle, joka oli tunnetusti
ankara kurinpitäjä.
Patarin kohdalla oli yksi joen ylityspaikkoja. Joen toiselta puolen tultiin Patarin rantaan ja talosta pyydettiin usein soutamaan
matkalaisia toiselle puolen. Matkusjoen silta rakennettiin vasta
1950-60 lukujen vaihteessa.
Oman värinsä talon elämään toivat Matkusjoen uitot. Ensimmäiset
puutavarayhtiöiden miehet tulivat jo kevättalvella valmistelemaan
uittoa. Patari-puron suuhun kasattiin talven aikana puutavaralaanit,
joihin puuta ajettiin talviteitä pitkin hevosilla Harvanmäen-Petäyksen
suunnasta. Uittomiehille myytiin talosta evääksi maitoa, leipää ja
lihaa. Aamuisin eteisen penkillä oli pitkä rivi eväspulloja, joihin
Tyyne käsi vakaana kaatoi maitoa suoraan isosta ämpäristä.
Muistan Tyynen ja Jahvetin tasavina, vakaina ihmisinä. Juuveli ja
Maikki ovat molemmat jääneet mieleeni edellisiä vilkaampina ja
leikkisimpinä. Jafet oli vankkumaton osuustoimintamies, Sonkajärven
osuusmeijerin perustajajäseniä ja osuuskaupan uskollinen asiakas. Tyynen
tilaamat tavarat jäivät kaupungista tuomatta, jos niitä ei löytynyt
osuuskaupasta. Tiedetään Jahvetin kuitenkin asioineen oman kylän
kaupassa - ainakin lastenlasten karkkivelkoja maksamassa.
Hevoset oli Jahvetin harrastus. Vielä vanhoilla päivillään hän lähti
mielellään raveihin Vieremälle. Hevonen hänellä oli loppuun asti.
Kuuroutumisensa jälkeen Jahvetti taisi olla hevosineen melkoinen riski
liikenteessä. Hevosen hakeminen haasta sekin oli joskus hupaisa
toimitus. Jahvetti töpötteli leipäpala kädessä ympäri hakaa ja huhuili
Sulkaa. Hevonen käveli aikansa Jahvetin perässä ja kyllästyttyään
odottamaan makupalaa näykkäsi isäntäänsä olkapäästä.
Viljakan Revot
Viljakkana tunnetun tilan, Kilpisaari No 9, ostivat Repojen suvulle
alun perin talolliset David Taavetinpoika Repo ja hänen setänsä Michel
Repo Repolan tilalta No 14, Vänninmäestä. Myyjinä olivat
Komissionimaanmittari Gustaf Adolf Zidenin leski Regina, hänen poikansa
pormestari Henrik Gustaf Ziden, sekä alaikäisen tyttären Sofia Zidenin
puolesta kapteeni W. Sahlsten. Kauppakirja on päivätty 12.8.1816 ja se
koski Ritoniemen tilan kahta ulkopalstaa No 1 ja 9 Kilpisaaren kylässä.
Ulkopalstoja kutsuttiin Viljakansaran ulkopalstoiksi, vaikkakin
virallinen nimi oli Käkiniemi.
Ritoniemen kantatilan Sofia Ziden myi täysi-ikäiseksi tultuaan Adam
ja Lars Koroalaiselle vuonna 1851. Korolaiset riitelivät useaan
otteeseen David ja Michel Revon, sekä heidän jälkeläistensä kanssa tilan
omistuksesta, mutta tuloksetta. Myös Sofia Ziden yritti vielä vuonna
1859 saada kauppaa kumotuksi vedoten siihen, että hän on ollut kauppaa
tehtäessä ala-ikäinen, eikä ole voinut valvoa etujaan. Kuitenkin hän
itse oli hyväksynyt tilakaupan täysi-ikäiseksi tultuaan 7.8.1851.
Viljakan palstasta, No 9, oli Michel Repo myynyt osansa 3.2.1827
talollinen August Pesoselle. Pesonen myi saman tilan 18.6.1827 David
Revolle, josta tuli näin koko tilan omistaja.
Vuonna 1861 myi David Repo vaimonsa Brita Stinan suostumuksella
perintötilaosansa Repolan tilasta No 14 Vänninmäessä ja tilan No 9
Kilpisaaren kylässä, sekä kaiken irtaimen omaisuuden pojilleen Paavo ja
Elias Revolle. Kolmannen pojan, Johanin perintöosuuden tilasta No 9
myivät hänen leskensä Juliana Lyyra ja heidän lapsensa Paavo Revolle
19.9.1884. Elias myi omistamansa osuuden Paavolle 10.1.1883.
Nyt oli näiden useiden kauppojen jälkeen Kilpisaari No 9, Käkiniemen
perintötila, kutsumanimeltään Viljakka, Paavo Revon ja hänen vaimonsa
Kaisan omistuksessa kokonaan ja he muuttivat sinne asumaan vuoden 1880
paikkeilla.
Asuinpaikalla on ollut vanha pirtti, jossa he aluksi asuivat, ennen
kuin rakensivat uuden päärakennuksen. Uudessa talossa oli suuri tupa,
porstua, keittiö, maitohuone ja kolme kamaria. Vielä pystyssä olevan
(nykyisin varastona) rakennuksen kuistissa on vuosiluku 1884 ja se
viitannee rakennusvuoteen.
Vasta 8.5.1908, lähes sata vuotta kauppakirjan tekemisestä,
Viljakansarka lohkaistiin kantatilasta erilleen, kun omistusoikeuskiista
saatiin viimein ratkaistuksi Repojen eduksi vuonna 1903. Tilan koko oli
silloin 0,5905 osaa koko Ritoniemen perintötilasta ja siinä oli
viljeltyä maata 38,35 ha, viljelykelpoista maata 89,78 ha, varsinaista
metsämaata 133,50 ha ja 12,34 ha joutomaata.
Tilan omistivat silloin talollinen Paavo Revon leski Kaisa ja heidän viisi poikaansa; Juho, Taavetti, Eerik, Pekka ja Paavo.
Pojista Eerik muutti perheen perustettuaan vuonna 1902 omaan taloon
Käkiniemelle, josta koko palstakin oli saanut virallisen nimensä.
Eerikin talo rakennettiin vanhan pirtin hirsistä.
V. 1909 Pekka myi osuutensa Viljakasta veljelleen Juholle.
Juho, Taavetti ja Paavo jakoivat kartanon keskenään kolmeen osaan
20.10.1909. Viljakan tilalle jäi Juho, Taavetti muutti Alapihaan ja
Paavo Kattilavirran tilalle. Lapsettomaksi jäänyt Paavo myi tilansa
Patavirran Risto Ryhäselle ja myöhemmin sodan jälkeen tilalle muutti
Suojärveltä tullut karjalainen Lahden perhe, joiden kesäasuntona
Kattilaviran talo nykyään on. Muut Viljakan kylän talot ovat edelleen
Repojen asuttamia kolmannessa ja neljännessä sukupolvessa.