HISTORIAA
Koirakosken nimi on tarun mukaan tullut siitä, kun
Tuovisen veljekset Harvan Tuovilasta kulkivat rakentamassa ja
kaskeamassa Vehmasjärven Tuovilaa ja heiltä putosi koira veneestä
koskeen ja hukkui - liekö ollut puu poikittain koskessa. Siitä nimi
koskelle.

Kyläyhdistyksen toiminta-alue koostuu osalta Hernejärven ja Rutakon
kylistä, Sonkajärven itäiseltä alueelta. Alueeseen jää osa Sälevän
järvestä ja Luomasen järvi kokonaisuudessaan. Luomanen on ainoa suurempi
säännöstelemätön järvi Sonkajärvellä. Aikoinaan molemmat järvet ovat
olleet vain muutaman metrin korkeuserolla toisistaan ja kapeimmalta
kohdaltaan muutamien satojen metrien maakannaksen erottamina. Sälevän
laskemisen jälkeen veden korkeus ero on 3,2m ja pienin maaleveys on n.
1,1km.

Härkinjärvet ja joki. Luomasen pohjoisosa ja Luomajoki, Nurmijokeen
saakka rajaavat Rutakon alueen itä – ja pohjoispuolella. Eteläinen ja
läntinen alue kuuluu Hernejärveen. Aikoinaan alueet ovat olleet joko
Rutakkolaisten ja Hernejärveläisten ”alusmaita” ja sen vuoksi näitä
”veteenpiirrettyjä” viivoja tänäkin päivänä tarkasti seurataan.
Jääkausi on jättänyt maisemiin ja varsinkin järviin omat merkkinsä.
Järvet ja harjut ovat pääosin jäiden kulkusuunnassa kaakosta-luoteeseen.
Varsinkin Luomasen järvessä sen huomaa etelä-kaakkoon pistävistä
karikkoisista niemien ja saarien kärjistä ja kivisemmästä pohjois-luode
rannasta. Varsinaisia sorapaikkojakaan ei löydy kuin muutaman kilometrin
päästä järvestä pohjoiseen. Molemmat järvet kuuluvat Nurmijoen reittiin
ja Koirakoski saa vetensä pääosin Sotkamosta tulevista vesistä, mutta
osa myös Luomasesta, viidestä muusta järvestä ja n. kymmenestä lammesta
joiden vesi laskee Luomaseen.
Luomajoki on vain 3 km pituinen, rauhallisesti virtaava joki.
Yhtymäpaikka Nurmijokeen on Jokihaara- nimisessä paikassa. Jokea myöten
matkaa Koirakoskelle tulee noin 6 km.
Luomanen on n. 9,5 km pitkä ja leveimmältä kohdaltaan 2,2 km leveä,
kapeimmillaan leveys on vain 100m. Keskisyvyys on n. 3m. Mynninlahden
syväys on 12m ja pohjoispäässä Salakkasyvä 14m. Saaria on 16 kpl, niistä
suurimmat Murtosaari ja Ruotinsaari n. 4ha molemmat. Luomanen oli
luonnonkaunis, karu, viimeinen tai eteläisin ”lapinjärvi”. Ennen sotia
kalaa oli runsaasti mm. siikaa ja muikkua. Valitettavasti yläpuoliset ja
Luomasta ympäröivät suo-ojitukset lisäsivät ravinteita, humusta,
elohopeaa ja muita myrkkyjä järveen niin paljon, että arvokalat ja osin
muukin kalakanta hävisivät. Lisäksi tulivat vielä rantametsien
avohakkuut ja lannoitukset lentokoneilla.
Kyläkirjassa ”Närelenkki” s. 231 ”Kansanmuistannaisia Vanhan vihan”
ajoilta mainitaan Luomasen saarista Saunasaari. Venäläiset tuossa
kertomuksessa lienevät karjalaisia ja ruotsalaiset savolaisia.
Saunasaaren mainitaan haudatun venäläisiä ja saaresta on myöhempinä
aikoina löydetty luita. ”Hautoja” on muissakin saarissa, tosin osa
varmuudella nk. naurishautoja. Seudulla lienee ollut kuultujen
tarinoiden perusteella jonkinlainen sairaalasaari tai sidontapaikka
haavoittuneille ruotsalaisille. ”Hautoja” on lisäksi myös Isossa
Murtosaaressa, mutta saaren nimi ei viitanne mihinkään rintaman
murtumiseen vaan Ison ja Pienen Murtosaaren väli on selvä murtumakohta.
Joko maa ei ole jäiden alta noussut tarpeeksi tai sitten on tapahtunut
pieni notkahdus. Saarten väli on selvä peilikuva ja kuivina kesinä on
tuo n. 10m salmi kuivaa maata.
RAKENNUSTEN HISTORIA
Vehmasjärven koulu
Koulutontti ostettiin Tuoviselta ja rakennus valmistui v. 1914
rakennusmestari O. Sonnisen piirustusten mukaan. Koulurakennus tehtiin
kiilakiviperustukselle, sen länsisivulla oli poikkipääty. Sisäänkäynnit
olivat poikkipäädyn ja rungon luoteisessa kulmassa ja eteläpäädyssä.
Talon hirsirunko oli vuorattu keltaiseksi maalatulla laudoituksella.
Alakerrassa oli alun perin oppilaseteinen, kaksi luokkahuonetta ja
keittiö sekä kolmihuoneinen opettajan asunto. Yläkerrassa oli kaksi
huonetta oppilasasuntoina. Koulu lakkautettiin ja liitettiin Koirakosken
”tytärkouluun” v. 1967. Koulu oli sen jälkeen asuinkäytössä ja paloi v.
2002.
Tuovila
Vehmasjärven Tuovilaa, Vehmasjärven länsipuolella pidetään Tuovisten
suvun kantapaikkana Sonkajärvellä. Paikalla on asuttu 1600-luvulta
lähtien. Nykyinen asuinrakennus on valmistunut 1900-luvun alussa.
Tuovilassa on harjoitettu kestikievaritoimintaa vielä 1900-luvun alussa.
Nykyisten omistajien haltuun Tuovila on siirtynyt v. 1938.
Saarimäki
Saarimäki Vehmasjärven itäpuolella on ollut aikaisemmin Tuovisten
suvun asuttama. Maat ovat kuuluneet Hackmanin metsäyhtiölle, joka myi ne
työntekijälleen Juho Puustiselle. Saarimäen asuinrakennuksen
pirttipääty on rakennettu v. 1895. Juho Puustinen asettui asumaan
paikalle 1890-lvun lopulla.
Uittola (Honkapirtti)
Koirakoskella A. Ahlström Oyj:n työntekijöilleen rakentama
asuinrakennus. Asuinrakennus lienee valmistunut 1930-luvun lopulla.
Eteläpäädyssä on ollut työntekijöiden asuntona käytetty pirtti ja
pohjoispäädyssä työnjohtajan as unto. Rakennusta on käytetty
metsätyömiesten asuntona vielä 1960-luvulla. Sen jälkeen se on ollut A.
Ahlström Oyj:n metsästysseuran käytössä. Uittolan pirtissä pidettiin
myös koulua ennen varsinaisen koulurakennuksen valmistumista. Nykyisin
Uittola on yksityisen omistuksessa.
Koirakosken koulu
Koulun alkamisjuhla pidettiin Koirakoskella 12.10.1947, koulua
pidettiin ennen varsinaisen koulurakennuksen saamista kauppias Kettusen
talossa, Uittolassa ja terveystalolla. Koirakosken koulurakennuksen
vihkijäisjuhla pidettiin 6.12.1955. Aluksi koulu toimi yksiopettajaisena
ja v. 1959 alusta kaksiopettajaisena. 1960-luvulla Koirakoski jäi
laajan alueen ainoaksi kouluksi kun Vehmasjärven, Nurmijoen, Honkasalmen
ja Sälevän koulupiirit oli lakkautettu. Pisimpään koululla toimivat
opettajina Anna-Liisa Komulainen vuosina 1957–1983 ja Toivo Harmoinen vuosina
1960–1992. Kansakoulusta peruskouluun siirryttiin v. 1973 ja koulu
lakkautettiin v. 1998. Koulun lakattua ei toiminta koululla päättynyt
vaan nykyisin siinä toimii yksityinen palvelukoti.
Koirakosken terveystalo
Sotavuosien jälkeen Sonkajärven kunta rakensi Koirakoskelle ns.
terveystalon Ruotsalaisen kummikuntalahjoituksen myötävaikutuksella.
Yläkertaan tuli sairaanhoitajalle huoneet, alakertaan vastaanottotilat.
Ensimmäinen sairaanhoitaja oli Martta Huntus. Nykyisin rakennus on
yksityisen omistuksessa asuinkäytössä.